lunta maassa taas
moikka! oon vältellyt tän postauksen kirjottamista nyt jo jonkun aikaa, mutta haluan palata aktiiviseksi bloggaajaksi, kuten silloin alussa, joten tää on nyt saatava alta pois. tosiaan kaikki ovat kuulleet tästä viruksesta ympärillämme ja se on kyllä kääntänyt kaiken päälaelleen vain päivissä. puolitoista kuukautta sitten mulle annettiin käteen lentolippu sekä määräys palata Suomeen. olin ehtinyt viettää Espanjassa meilkein seitsemän kuukautta, kun piti matkalaukut pakata. tiesin, että tää tilanne tulis varmaan vastaan, mutta olisin halunnut jäädä tosi paljon nauttimaan lämmöstä. tosiaan saavuin Suomeen ja paluu oli helpompi kuin kuvittelin, mutta Espanjan päässä pahinta oli ettei saanut hyvästellä ystäviä ja kaikki vain pysähtyi seinään. mun vaihto olis oikeasti loppunut vasta ensi kuussa, joten tulin siis kolme kuukautta liian aikaisin kotiin. vain muutamat vaihto-opiskelijat jäivät jatkamaan vuottaan. hullua miten nopeasti toi vuosi oikeesti meni ja nyt se on jo ohi, vaikken sitä ihan tajuakkaan vielä.
no mitä mä nyt oon tehnyt Suomessa kuluneen kuukauden aikana. vietin ensin kaksi viikkoa karanteenissa ja sen päätyttyä totesin olevani tosi onnekas, sillä olin tän pandemian aikana kolmella eri lentokentällä enkä saanut virusta. Suomessa olen nyt tehnyt verkkokursseja ensi vuodelta pois alta. käyn siis pakollisia kursseja aineista joita en kirjoita ja ovat turhia minulle. tänään alkoikin tän lukuvuoden viimeiset kurssit ja oon tosi ilonen, että pääsen aloittamaan ensi vuoden lukiossa, kun olen suorittanut jo 41 kurssia. ensi vuodesta tulee raskas, mutta sitä ennen nautin lähestyvästä kesästä ja rennoista päivistä. oon tavallaan ollut lomalla viime vuoden toukokuusta lähtien ja vähän hirvittää kouluun paluu, kun koulu pitää alkaa ottaa taas tosissaan. vuoden päästä pitäis alkaa valmistautumaan kirjotuksiin. hullua! viimeiset vuodet on mennyt niin super nopeasti ja tuntuu että kaikki vaan loppuu tällä hetkellä, mutta uusiakin alkuja on kesällä luvassa, mutta niistä saatte kuulla myöhemmin.
vielä haluisin kuitenkin muistella mun viimeistä kuukautta Espanjassa sekä koko mun vuotta. mulla on hullu määrä muistoja, kuvia, videoita ja kaikkea mahdollista mun vuodesta ja niitä läpikäydessä tulee aina super haikea fiilis. se on oikeesti nyt loppu. mun elämäni upein vuosi. maaliskuuhan Espanjassa alkoi odotetulla las fallas festivaalilla/karnevaalilla, mutta ikävä kyllä se ilo loppui lyhyeen. ehdittiin käydä katsomassa yksi ilotulitus ja melkein heti viikkoja kestävä juhla peruttiin pandemian takia. heti tän jälkeen sain tosi isoja uutisia mun host-vanhemmilta, olisin saamassa uuden host-siskon. kuten tiedätte asuin toisen vaihtarin kanssa puoli vuotta samassa perheessä. tän italialaisen lähdön jälkeen luulin olevani loppu vuoden perheessäni yksin, mutta mulle olikin tulossa uusi sisko norjasta. tää tieto tuli mun koko perheelle yllätyksenä ja vain kahden päivän varoitusajalla. tää oli eka mulle super iso shokki ja en oikein tiennyt mitä ajatella. sehän johti paniikkiin ja siihen että en halunnut tätä ihmistä mun perheeseen tuntematta sitä. lopulta hän tuli ja ehti asua meidän luona viikon ennen kuin hänellä oli varattu lennot takaisin norjaan. lopulta tää ihminen paljastu ihan mukavaksi tyypiksi ja varmasti meistä olisi tullut ystäviä pidemmällä ajanjaksolla. käytiin vikaa kertaa koulussa, keskustassa, kahviloissa, kampaajalla ja sitten tuli käsky jäädä kotiin. ehdin olla muutaman viikon karanteenissa Espanjassa ennen lentojani Suomeen.
kävin mun vanhempien kanssa meidän mökillä mun karanteenin päätyttyä
näin päättyi mun vuosi Espanjassa ja lopulta oon ihan iloinen, että lähdin, sillä loppu vaihto olisi ollut kotona neljän seinän sisällä istumista, kun Suomessa voi käydä ulkona ja liikkua hyvinkin vapaasti. en pysty kiteyttämään yhteen lauseeseen mitä toi kaikki oli, mutta yritän. mun vaihtovuosi oli surullinen, iloinen, onnellinen, kamala, ihana, hirveä, maailman paras, opettavainen, kasvattava, silmiä avaava ja tosi erilainen. se oli elämäni paras ja kamalin vuosi samalla. lähdin sieltä onnellisena, nyt mulla on perhe ja ystäviä toisella puolella Eurooppaa ja hei puhun kans espanjaa :) tää ei varmastikkaan tuu jäämään mun viimeiseksi postaukseksi mun vaihtoon liittyen, mutta nyt on mun aika palata matkustuksen sekä kaikkeen muuhun liittyvien postausten pariin. tsemppiä kaikille!
<3 Pau
valencian keskustaa on kyllä super kova ikävä!
no mitä mä nyt oon tehnyt Suomessa kuluneen kuukauden aikana. vietin ensin kaksi viikkoa karanteenissa ja sen päätyttyä totesin olevani tosi onnekas, sillä olin tän pandemian aikana kolmella eri lentokentällä enkä saanut virusta. Suomessa olen nyt tehnyt verkkokursseja ensi vuodelta pois alta. käyn siis pakollisia kursseja aineista joita en kirjoita ja ovat turhia minulle. tänään alkoikin tän lukuvuoden viimeiset kurssit ja oon tosi ilonen, että pääsen aloittamaan ensi vuoden lukiossa, kun olen suorittanut jo 41 kurssia. ensi vuodesta tulee raskas, mutta sitä ennen nautin lähestyvästä kesästä ja rennoista päivistä. oon tavallaan ollut lomalla viime vuoden toukokuusta lähtien ja vähän hirvittää kouluun paluu, kun koulu pitää alkaa ottaa taas tosissaan. vuoden päästä pitäis alkaa valmistautumaan kirjotuksiin. hullua! viimeiset vuodet on mennyt niin super nopeasti ja tuntuu että kaikki vaan loppuu tällä hetkellä, mutta uusiakin alkuja on kesällä luvassa, mutta niistä saatte kuulla myöhemmin.
toivottavasti pian pääsen tapaamaan mun perhettä ja ystäviä <3
vielä haluisin kuitenkin muistella mun viimeistä kuukautta Espanjassa sekä koko mun vuotta. mulla on hullu määrä muistoja, kuvia, videoita ja kaikkea mahdollista mun vuodesta ja niitä läpikäydessä tulee aina super haikea fiilis. se on oikeesti nyt loppu. mun elämäni upein vuosi. maaliskuuhan Espanjassa alkoi odotetulla las fallas festivaalilla/karnevaalilla, mutta ikävä kyllä se ilo loppui lyhyeen. ehdittiin käydä katsomassa yksi ilotulitus ja melkein heti viikkoja kestävä juhla peruttiin pandemian takia. heti tän jälkeen sain tosi isoja uutisia mun host-vanhemmilta, olisin saamassa uuden host-siskon. kuten tiedätte asuin toisen vaihtarin kanssa puoli vuotta samassa perheessä. tän italialaisen lähdön jälkeen luulin olevani loppu vuoden perheessäni yksin, mutta mulle olikin tulossa uusi sisko norjasta. tää tieto tuli mun koko perheelle yllätyksenä ja vain kahden päivän varoitusajalla. tää oli eka mulle super iso shokki ja en oikein tiennyt mitä ajatella. sehän johti paniikkiin ja siihen että en halunnut tätä ihmistä mun perheeseen tuntematta sitä. lopulta hän tuli ja ehti asua meidän luona viikon ennen kuin hänellä oli varattu lennot takaisin norjaan. lopulta tää ihminen paljastu ihan mukavaksi tyypiksi ja varmasti meistä olisi tullut ystäviä pidemmällä ajanjaksolla. käytiin vikaa kertaa koulussa, keskustassa, kahviloissa, kampaajalla ja sitten tuli käsky jäädä kotiin. ehdin olla muutaman viikon karanteenissa Espanjassa ennen lentojani Suomeen.
kävin mun vanhempien kanssa meidän mökillä mun karanteenin päätyttyä
näin päättyi mun vuosi Espanjassa ja lopulta oon ihan iloinen, että lähdin, sillä loppu vaihto olisi ollut kotona neljän seinän sisällä istumista, kun Suomessa voi käydä ulkona ja liikkua hyvinkin vapaasti. en pysty kiteyttämään yhteen lauseeseen mitä toi kaikki oli, mutta yritän. mun vaihtovuosi oli surullinen, iloinen, onnellinen, kamala, ihana, hirveä, maailman paras, opettavainen, kasvattava, silmiä avaava ja tosi erilainen. se oli elämäni paras ja kamalin vuosi samalla. lähdin sieltä onnellisena, nyt mulla on perhe ja ystäviä toisella puolella Eurooppaa ja hei puhun kans espanjaa :) tää ei varmastikkaan tuu jäämään mun viimeiseksi postaukseksi mun vaihtoon liittyen, mutta nyt on mun aika palata matkustuksen sekä kaikkeen muuhun liittyvien postausten pariin. tsemppiä kaikille!
<3 Pau
Kommentit
Lähetä kommentti